More Than This 5

Minun näkökulmani puolen vuoden kuluttua:

Katsoin Niallin huoneen ovelta kun hän pakkasi tavaroitaan hän oli lähdössä yli vuoden kiertueelle ja minä muuttaisin isovanhempien luokse suomeen väliaikaiseksi ajaksi. "Niall. En tiedä miten tämän voi sanoa." sanoin pojalle kyynelten valuessa poskea alas. "Kerro suoraan." Niall sanoi minulle halatessaan lujaa ja pitkään minua. "Miksi musta tuntuu että mä en selvii ilman sua. Miksi musta tuntuu että nämä on ikuiset hyvästit?" sanoin nopeasti en tiedä saiko Niall mitään selvää. Nyt Niallkin itki. "Voi Summer. Kyllä me näemme viellä. Lupaan sen." Niall sanoi ja tuntui siltä että hän oli varma asiasta. Minä en todellakaan ollut varma asiasta. "Mutta emme koskaan olla oltu erossa edes puolta vuotta. Olet aina kiertuen aikana tullut kotiin, nyt minä menen suomeen enkä pääse sieltä välttämättä hirveän nopeasti pois."



Kolmen vuoden kuluttua:

"Hei Summer. Muistatko minut? Olen ytäväsi Niall Horan. Kai sinä viellä muistat? Tulemme suomeen keikalle ja tulet sinne. Sinun on vain oltava keikka paikalla puoli kaksi. Tulemme silloin sinne. Harry hakee sinut ulkoa taka ovelta. Nähdään 30 päivä. En jaksa odottaa. En ole koskaan ikävöinyt ketään nöin paljon nähdään <3. X Niall:)
Luin Niallin kirjeen ja se sai kyyneliin. HETKINEN!! Tänään on 30päivä ja kello on yksi. Minulla on puoli tuntia aikaa, onneki sinne menee vain kolme minuuttia juosten.

*

Harry halasi minua ja rutisti kovaa. Hän ei koskaan ollut rutistanu minua näin kovaa. No joo onhan siitä kolme vuotta kun viimeksi näimme, mutta silti. Kävelimme yhdessä sisälle Harrn kanssa. Hänellä oli ihanat vaatteet. Huivi hiuksissa. Mustat farkut ja vaalea löyä paita. Samat kiharat kuin ennenkin. "Minun on tehtävä tämä ennenkuin näet Niallin" Harry sanoi painaessaan huulensa omilleni. "MITÄ TE TEETTE?!" Niall huusi Harryn takaata. Juoksin jonnekkin en tiennyt minne itkin. En tiedä miksi se tuntui oikealta ja väärärltä? Miksi? Ei en tiedä.  Päädyin vessaan ja lukitsin oven en halunnut nähdä ketään. En osannut täältä ulos. Ensimmäistä kertaa en halunnut nähdä poikia.

Liamin näkökulma:

Niall oli ihan selvästi rakastunut Summeriin. Harry ja Niall kertoivat kaiken, he varmaan sopivat. Heidän on pakko sopia. Ei Niall voi suuttu ei he olleet edes yhdessä. Etsisin Summeria ja löysin hänet vessoista. Poikien vessassa. Avasin oven ja menin hänen vierelleen, nuo ihanat surulliset silmät olivat surulliset. Todella surulliset. Hänellä oli meidän ystävyyttä merkkaava paita. Paita jossa luki "Ystäviä ikuisesti" kyllä olimme kaikki kuusi parhaita ystäviä, mutta Niall ja Summer oli ne parhaimmat. Siirsin tuon ihanat ruskeat hiukset hänen korvan taakse. "Tule." sanoin hiljaa Summerille. Hän ei sanonut sanaakaan. Nostin hänet ylös ja kuljetin poikien luokse.
"SUMMER!" Niall huusi. Hän oli sopinut siis Harryn kanssa. Hyvä niin.  "Niall" Summer sanoi hiljaa Niallille halatessaan häntä. Mikä hänessä oli vialla? Hän oli erillainen. En viitsinyt kysyä nytten häneltä. Kaksin olisi parempi. "Miten olet jaksanut. Mitä kuuluu?" Niall alkoi utelemaan Summerilta. "Haluatko sinä oikesti tietää tämän kaiken jälkeen?"


_____

Tein kännyl sori virheet :3

More Than This 4

Joo mulla alkaa loppuu

 inspi mut kyl mä keksin :D.

__________________________

Aika meni nopeasti ja äänitimme muutaman biisin vaikka kyse oli yhdestä. Äänitimme myös yhden biisin jonka minä lauloin yksin. Se oli suomalainen biisi. Ainiinjoo äitini on puoliksi suomalainen joten olen yksi kolmasosaa suomalainen tai jotain sellaista. En kyllä osaa suomea paljoa joten en pidä itseäni suomalaisena eikä minulla ole edes äitiäni enään. Nyt ei ole aika kertoa sitä tarinaa..

*
Kävelimme nyt Niallin kanssa kahdestaan puistossa, ympärillä lapset leikkivät ja nauroivat. Ruskea hiuksinen  tyttö ja ruskea hiuksinen poika söivät puiston penkillä omenoita he olivat kuin minä ja Niall pienempinä. Lupaan minä tiedän, he ovat isona yhtä hyviä ystäviä kuin minä ja Niall. Puisto oli aina täynnä lapsia tähän aikaan illasta, se puisto oli kaunis. Vihreää nurmikkoa. Omena puita. Lasten leikkipiha ja kaikkea muuta. Kävelimme hitaasti puiston läpi, olimme kumpikin todella väsyneitä, oli ollut pitkä ja raskas päivä.
Saavuimme Niallin asunnolle ja hän avasi oven minulle "Kiitos" sanoin pojalle hymyillen. Riisuimme kenkämme ja menimme suoraan keittiöön: "Mitäs sä syöt?" Niall kysyi katsoen minua ja jääkaappia vuorotellen. "Hmm.. Ei sillä oo väliä sitä mitä säkin." Hymyilin pojalle päivä oli ollut täydellinen, en voinut muuta kuin hymyillä.

*
Pian olimme syöneet molemmat katsoimme televisiota, istuin Niallin vieressä vaaleassa nahkasohvalla ja tylsistyneenä raapisin puhelimen takakuoresta kimalletta pois. Niall oli hyvin keskittynyt  televisioon itse en tajunnut mikä tämän ohjelman tarkoitus oli. "Niaaallllll" sanoin samalla kun haukottelin pitkään.
"Sumeerrrrrr" poika naurahti minulle. "Mä menen nukkumaan. Öitä." Menin Niallin luokse ja halasin häntä lujaa. "Öitä höpsö" Teko blondi naurahti taas pienesti.
Astelin nopeasti yläkertaan näitä samoja vaaleita rappusia joistä aina astelin yläkertaan. Avasin taas huoneeni oven ja suljin sen nopeasti. Ovessani oli kahva. Tai siis tietenkin siinä oli kahva.